Laiskaa ruuanlaittoa

Täällä ollessamme kynnys syödä ulkona on laskenut melko alas suhteellisen edullisten hintojen vuoksi. Ruokaa voi kuitenkin tehdä myös itse. Raaka-aineet saa pitkälti torilta ja kaikki hedelmät ja vihannekset ovat varmasti tuoreita joskin ne täytyy liottaa etikkavedessä ennen käyttöä, jotta ainakin isommat pöpöt saadaan eliminoitua. Ainakin omasta mielestäni täällä hedelmät maistuvat paremmilta kuin raakana laivalla Suomeen kuljetetut. Ehkäpä juuri tämän vuoksi joka päivä joko ruuan yhteydessä tai välipalana tulee popsittua mangoa, banaania, appelsiinia, avokadoa tai jotain muuta eksoottista.

Ruuanlaittoon oman haasteensa tuo se, ettei kaikkia suomalaiselle tuttuja perusraaka-aineita olekaan lähimarketissa tarjolla. Esimerkiksi varsin arkipäiväistä jauhelihaa joutuu etsimään lihakaupan pakastealtaasta, jos mielii saada aikaiseksi perinteisen makaronilaatikon. Kaupassa käydessä on muutenkin turha kuvitella, että valikoimaa jonkin tuotteen suhteen olisi kahtakymmentä hyllymetriä kuten kotoisessa Prismassa. Koko täkäläisen kaupan tuotevalikoima aina mehuista munatotiin mahtuu Prisman perunalastuhyllyjen kokoiseen tilaan. Kaikki tarpeellinen kuitenkin tuntuu aina löytyvän.

Pavut riisin tai ugalin kanssa muodostavat tansanialaisen perusaterian. Papuja saa torilta kuivattuina tai länsimaalaisittain tutusti myös kaupan säilykehyllystä. Elämäni ensimmäisestä papucurrysta tuli sen verran tulista, että vasta sekoittamalla joukkoon nakkeja sain tehtyä kastikkeesta lopun. Nakkeja täältä löytyy lähes jokaisen kaupan pakastealtaasta, vaikka nekin taitavat olla pitkälti juhlaruokaa. Kuulostaa ehkä huvittavalta, mutta yksinkertaistettu nakkikeitto tuntuu varsin juhlavalta ja kotoisalta ruualta, kun on ollut täällä kuukauden. Keittojuureksia tai herne-maissi-paprikaa ei täältä löytynyt, mutta nakkikeitto syntyi perunoista, porkkanasta, nakeista ja hyllystä löytyneistä mausteista.

Suomessa käytän perusmausteena mustaa pippuria. Täällä olen kuitenkin korvannut sen valkosipulilla, johtuen lähinnä siitä etten ole täysin varma, mitä hyllyssämme oleva pippuripurkki sisältää. Jogurttia tai kermaviiliä täältä ei saa, joten tuttu tilli-kermaviilikastike ei tule kuuloon. Onneksi kalakastikkeen voi tehdä käyttämällä majoneesia pohjana. Myöskään Norjan lohta ei pahemmin ole kalatiskissä näkynyt, mutta onneksi lihakaupan pakastealtaasta löytyy sentään Niilin ahventa.

Niilin ahventa lisukkeilla

Ruuanlaitossa voi saada onnistumisen kokemuksia, kun kokeilee rohkeasti. Oma varsin suppea ruokarepertuaarini on täällä laajentunut muun muassa avokado-jauheliharisotolla, kurkku-fetajuusto-valkosipulisalaatilla sekä suolakurkku-valkosipulimajoneesilla. Kaikille yhteistä on se, että ne ovat hyvin yksinkertaisia, mutta varsin toimivia ruokia. Lisäksi ensimmäistä kertaa olen löytänyt pikakahvin, jota pystyy juomaan irvistelemättä. Taidan viedä kotiinkin purkin! Samoin paikallinen curry on kuuluisaa hyvästä maustaan, ja turistit ostavatkin sitä usein kotiinviemisiksi.

Näin lyhyellä harjoittelujaksolla tulee helposti kuvitelleeksi olevansa lomalla ja laiskistuu ruuanlaiton suhteen. Täältä löytyy useita ratkaisuja tähänkin pulmaan. Kadulla kulkiessaan voi ostaa pikkurahalla itselleen afrikkalaisen riisimunkin, mandazin. Jos taas ruokapöytään haluaa kaverin kurkku-feta-valkosipulisalaatille, voi kadulta käydä ostamassa afrikkalaisia liha- tai kasvistäytteisiä pasteijoita, sambosoita. Molemmat näistä paikallisista herkuista on tietysti käristetty reilussa rasvassa ja maku on sen mukainen – erittäin hyvä. Isompaan nälkään katujen hiiligrilleistä saa erinomaisessa maustekastikkeessa marinoitua kanaa. Kun vielä ottaa tämän grillikanan kaveriksi chipsi mayain, niin voi pojat!

Mandazi-munkkeja katukeittiöstä

Grillikana chipsi mayailla