Raamattukoulun vierailevat tähdet

Tänään pääsimme Hanna-papin mukana päiväksi opettamaan Nyakaton Raamattukoululle. Tehtävänämme oli suunnitella puolentoista tunnin setti nuorisotyöhön liittyvää opetusta ensimmäisen ja toisen vuoden evankelistaopiskelijoille. Kuten olemme aiemmin kertoneetkin, toisin kuin meillä Suomessa, täällä kirkon työntekijöiksi koulutetaan pappien lisäksi myös evankelistoja. Evankelistan ja papin tehtävät ovat osittain samoja, mutta ainoastaan pappi voi hoitaa tietyt kirkolliset toimitukset. Nuorisotyöntekijöitä täällä ei sen sijaan tunneta lainkaan, joten evankelistoille kuuluu jonkin verran myös nuorisotyötä. Tästä johtuen heidän koulutuksensa sisältää nuorisotyöhön liittyviä opintoja. Evankelistan koulutus kestää kaksi vuotta.

Raamattukoulun piha

Suunnittelimme ohjelman yhteistyössä Hannan kanssa, ja hän toimi oppitunneilla myös tulkkina, koska opiskelijat eivät pääsääntöisesti osaa englantia. Haastavaa suunnittelusta teki jälleen kerran se, että monet meidän näkökulmastamme erittäin tutut ja tavalliset työtavat ovat täällä ennenkuulumattomia. Päätimme aloittaa oppitunnin esittelemällä itsemme ja leikkimällä sen jälkeen monille rippikoulutyöntekijöille tuttua Mä tykkään -leikkiä. Leikin ideana on se, että leikkijät kääntävät selkänsä piirin keskustaan päin, ja jokainen kertoo vuorollaan, mistä tykkää. Kaikki samasta asiasta tykkäävät kääntävät hetkeksi kasvonsa piirin keskustaan päin, minkä jälkeen on seuraavan leikkijän vuoro kertoa. Koska tällaiset leikit eivät ole tansanialaisille tuttuja, pelkäsimme, että jokainen leikkijä kopioi ensimmäisenä annetun mallin. Laajensimme leikkiä niin, että tykkäämisen sijaan voi kertoa yhden asian vaikkapa perheestään, ja kaikki, joilla on sama tilanne, kääntyvät. Leikki onnistui molemmilla ryhmillä hienosti. Lopuksi kerroimme, että samaa leikkiä voi hyvin leikkiä myös nuortenryhmän kanssa.

Leikin jälkeen jakaannuimme kahteen porukkaan. Toinen ryhmä jäi minun kanssani pelaamaan Raamatun henkilöihin liittyvää muistipeliä, ja toinen puoli lähti Tuomaksen ja Hannan matkaan tekemään rautalanka-askartelua. Muistipeli ei ole konseptina täällä tuttu, joten opetimme senkin ryhmille aivan kädestä pitäen. Muistipelin idea oli se, että parin muodostavat joku Raamatun henkilö ja selitys sille, kuka hän on, esimerkiksi Maria – Jeesuksen äiti tai Sakkeus – pieni mies puussa. Ensimmäisen puolikkaan ryhmän kanssa ongelmaksi muodostui se, että opiskelijat sekoittivat kaikki kortit jokaisen vuoron jälkeen, jolloin heidän oli vaikea löytää pareja. Kun tämä väärinkäsitys korjattiin, peli alkoi sujua. Opiskelijat tuntevat Raamatun hyvin, joten siltä osin pelaaminen ei juuri tuottanut ongelmia.

Muistipeli

Tuomaksen käsityöpajassa askarreltiin enkeleitä. Onnistuimme löytämään torilta askarteluhelmiä ja rautalankaa, jota muotoilemalla saatiin aikaan enkelihahmo. Pohdimme etukäteen, miten askartelun kanssa mahtaa käydä, koska löytämämme rautalanka ei ollut kaikkein helpoimmin muotoutuvaa laatua. Opiskelijat työstivät materiaalia vaihe kerrallaan Tuomaksen näyttämän mallin mukaan. Vaikka kaikki eivät ole tottuneet tekemään käsitöitä, oli tuloksena hienoja enkeleitä. Niiden kotiin saaminen tuotti suurta iloa joillekin opiskelijoille. Olimme itse iloisesti yllättyneitä lopputuloksista.

Mallikappale

Tuomas, Hanna ja opiskelijat

Käsityönopettaja työssään

Työt koristeluvaiheessa

 Oppitunnin päätteeksi opetimme raamattukoululaisille Pekka Simojoen Evankeliumin swahilinkielisenä versiona. Kappaleen on kääntänyt eräs tansanialainen, suomea osaava mies. Harjoittelimme ennakkoon, jotta osaisin laulaa kunnolla swahiliksi! Laulaminen ei ole täällä vierasta, joten opiskelijat tulivat mukaan innolla ja oppivat kappaleen nopeasti. He jatkoivat laulamista vielä oppitunnin jälkeenkin.