Maaseutumatkailua

”Matkailu avartaa”, sanoo vanha sananlasku. Täällä se saa täysin uuden merkityksen, sillä matkustamalla parisataa kilometriä kaupungin ulkopuolelle avautuu aivan uusi maailma. Teimme miehissä neljän yön mittaisen matkan Tansanian maaseudulle. Vierailimme muun muassa Maswan ja Mwamitumain kylissä. Vaikka täällä puhutaankin ”puskareissuista”, se ei tarkoita sitä, että kylissä olisi vastassa alkuasukkaita tai pelkkiä eksoottisia eläimiä ja kasveja. Maaseudulla asuu monenlaisia ihmisiä kuten kaupungissakin. Jotkut asuvat savesta tehdyissä tembetaloissa ja toiset taas tiilitaloissa, joku on hyvin toimeentuleva ja toinen näkee nälkää, joku on onnistunut saamaan taloonsa sähköt ja toinen ei niitä edes osaa vielä kaivata. Kuitenkin yhteistä kaikille maaseudulla asuville ihmisille on se, että heidän pääelinkeinonsa on maanviljely. Oikeastaan kaikki pyörii pitkälti maatalouden ympärillä. Tällaisen länsimaisen kermapepun näkökulmasta maaseudun elämä on hyvinkin alkeellista. Toisaalta taas kehitys on tuonut näihinkin sähköttömiin kyliin varsin monelle kännykän ja kenttää tuntuu löytyvän kylästä kuin kylästa.  Akunhan voi ladata esimerkiksi aurinkovoimalla!

Erehdyttävästi kenkälaatikkoa muistuttava tembe-talo

Jo muutaman tunnin oleilun jälkeen oli selvää, että olemme hyvin tervetulleita vieraita. Vieraanvaraisuuden määrä on käsittämättömän suuri. Kuinka moni suomalainen olisi valmis tarjoamaan vierailleen lähes kuukausipalkkansa edestä erilaisia eväitä, kun he pistäytyvät kylässä? Tansaniassa tämä kuitenkin kuuluu tapoihin. ”Vieraat tuovat siunauksen”, sanotaan täällä, ja sen mukaan vieraita kohdellaankin. Eräällä kylällä evankelistaa etsiessämme päädyimme hautajaisiin. Kun kerran olimme paikalla, meidät istutettiin parhaaseen pöytään muiden arvovieraiden kanssa ruokailemaan. Vieraat ovat ilmeisesti yhtä tärkeitä, olivat he sitten paikalla kuokkimassa tai kutsuttuina.

  

Erityisen suuria mietteitä tämä vieraanvaraisuus sai aikaan, kun ymmärsin kuinka köyhistä ihmisistä on monesti kyse. Tansanian ilmasto on muuttunut viime vuosina siten, ettei sadekausi olekaan enää entisensä. Ilmastonmuutoksesta johtuen parin viime vuoden sadot ovat jääneet melko heikoiksi, eikä ruokaa riitä juuri marraskuuta pidemmälle. Tämä tarkoittaa sitä, että monet maaseudulla asuvat elävät nälässä viiden kuukauden ajan kunnes uusi satokausi alkaa toukokuussa. Nälkäisinä ja voimattomina heidän tulisi tehdä seuraavan vuoden peltotyöt, jotta he saisivat taas ruokaa ensi vuonna. Yhtälö on melko mahdoton. Yleensä puuvillan viljelystä saatavilla tuotoilla kyetään hiukan kompensoimaan heikkoa ruokasatoa. Nyt puuvillan ostohinta on kuitenkin asetettu Tansaniassa niin alas, ettei heikoista puuvillasadoistakaan ole jäänyt kaikille viljelijöille riittävää tuottoa. Ruoka-apua tarvitaan maaseudulla siis tänäkin vuonna.

  

Etenkin puuvillan viljely on monesta seikasta riippuvaista. Ensinnäkin kylvön ajoittaminen ja ilmasto vaikuttaa lopulliseen satoon. Toiseksi puuvilla pitää myrkyttää kolmesti, jotta tuholaiset eivät pääse sen kimppuun. Lisäksi pelto pitää kitkeä säännöllisesti rikkaruohoista, jotta kasvualusta on mahdollisimman hyvä. Luonnollisesti myös peltoalan koko vaikuttaa siihen, minkälaisia tuottoja puuvillan viljelystä voi saada. Kovalla työllä, pienellä onnella ja riittävän suurella peltoalalla on kuitenkin mahdollista saada sen verran tuottoa, että on mahdollista rakentaa esimerkiksi talo. Ikävä puoli miesvaltaisessa maailmassa on se, että kaikki miehet eivät käytä rahojaan perheensä elättämiseen tai elinolojensa parantamiseen. Jotkut ostavat rahoillaan vaatteita itselleen tai juovat kaikki perheensä rahat.

Elämäni eläimet

Matkamme tarkoitus oli lähteä tarkastelemaan maalaiskyliin, kuinka seurakuntaan kuuluvien kylien kirkonrakennushankkeet etenevät. Lähes joka kylällä rakennusinto tuntui olevan huipussa, vaikka rahaa rakennustarvikkeisiin ei juuri ole käytettävissä. Enää en ihmettele yhtään, että kristikunta laajenee eniten juuri täällä. Samalla kun suomalaiset eroavat kirkosta kuka mihinkin vedoten, täällä löydetään Jumalasta toivo ja jaksetaan jatkuvasti uskoa parempaan huomiseen.