Valmisteluja

Matkan lähestyminen herättää monenlaisia ajatuksia. Päällimmäisenä tunnelmana on innokas odotus, mutta muitakin fiiliksiä mahtuu mukaan. Itseäni matkalle lähteminen jännittää tosi paljon ja jotkut asiat suorastaan pelottavat, jos niille uhraa enemmän ajatuksia. Mietityttää, sujuuko kaikki varmasti hyvin ja pysymmekö terveinä matkan aikana. Toisaalta tuntuu myös oudolta aloittaa syksy lähtemällä Tansaniaan, kun normaalioloissa olisimme elokuun puolivälissä vastaanottamassa oppilaita aloittamaan lukuvuoden koulutyötä. Enimmäkseen olen kuitenkin riemuissani, koska pitkäaikainen unelma on käymässä toteen ja meille on tarjottu tämä tilaisuus lähteä. Uskon, että matka tarjoaa uusia kokemuksia sekä ammatillisessa että henkilökohtaisessa mielessä.

Olen kova huolehtimaan ja yritän aina varautua kaikkeen. Mottojani voisivat olla perisuomalaiseen tyyliin esimerkiksi ”parempi katsoa kuin katua”, ”ei vara venettä kaada”, ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” ja ”älä jätä huomiselle sitä, minkä voit tehdä tänään”. Tämänkertaisella matkalla kaikkeen etukäteen varautuminen ei kuitenkaan ole mitenkään mahdollista. Liiallinen suunnitelmallisuuskin voi mennä hukkaan, kun suunnitelmat vaihtuvatkin lennossa itsestä riippumattomista syistä. Afrikassa asuneet tutut ovat painottaneet, että esimerkiksi aikakäsitys on täysin erilainen kuin täällä. Suunnitelmat menevät usein uusiksi, eivätkä asiat luista samalla teholla kuin kotimaassa. Sen hyväksyminen voi omalla kohdallani ottaa oman aikansa. Emme myöskään voi tietää tasan tarkkaan etukäteen, millaisia tehtäviä meidät ohjataan paikan päällä tekemään, joten kovin paljon ei voi täältä kotimaasta käsin suunnitella. Luotamme siihen, että meille löytyy mielekästä tekemistä ja voimme olla jotenkin avuksi. Pääasia on kuitenkin päästä mukaan työalueen arkipäivään ja nähdä, mitä kaikkea lähetystyö on. Tavoitteena on, että lokakuussa mottoni olisi ”hakuna matata”, ei huolia!

Mitä matkalle mukaan? Pakatessa länsimaisuuteni tuntui korostuvan jatkuvasti. Pidin aluksi erittäin tärkeänä, että saan mukaan vaikkapa hiustenvärjäystarvikkeet, tietyn merkkisiä nenäliinoja, riittävästi kotimaisia kirjoja ja kolmesataa muuta asiaa. Olen tottunut pakkaamaan matkoille mukaan paljon vaatteita, joten niitäkin oli alkuperäisen suunnitelman mukaan lähdössä matkaan vino pino. Lopputulos oli kuitenkin se, että laukkujen rajallinen koko pakotti karsimaan tavaramäärää rankalla kädellä. Vaatteiden suhteen suorastaan ylitin itseni; loppujen lopuksi laukkuun ei jäänyt kovinkaan montaa vaatekertaa. Toisaalta useimmista vaatteistani ei edes olisi siellä hyötyä, koska Mwanzassa ei ole tapana käyttää farkkuja tai yli polven nousevia hameita ja mekkoja. Mahtavaa on se, että perille päästyämme saan luvan kanssa ostaa paikallisia vaatteita!
Apua, kohta on jo lähtöpäivä!

Matka on askeleita

Karibu!

Tervetuloa lukemaan matkablogiamme!

”Safari ni hatua” on swahilia ja tarkoittaa suurin piirtein sitä, että matka rakentuu monista eri askeleista. Meidän matkamme ensimmäinen askel oli se, kun kävimme Suomen Lähetysseuran esikoulutuskurssin keväällä 2011. Toisen askeleen otimme heti kurssin päätyttyä, kun sovimme Lähetysseuran kanssa lähtevämme syksyllä 2013 harjoitteluun Tansaniaan. Nyt, kaksi vuotta myöhemmin, olemme matkan alussa. Välissä olemme ehtineet valmistua luokanopettajiksi, työskennellä vuoden perusopetuksessa ja mennä naimisiin. Tarkoituksenamme on tehdä kymmenen viikkoa vapaaehtoistyötä Lähetysseuran työalueella Mwanzassa. Yksi työtehtävistämme on pitää Suomi-koulua paikallisten suomalaislähettien lapsille. Sen lisäksi olemme lähettien apuna siellä, missä tarvetta on. Harjoittelumme tarkoitus on siis tutustua lähetystyöhön. Tänne blogiin kirjoittelemme matkakuulumisia ja havaintojamme.

Sanna ja Tuomas