Suomalais-afrikkalaista kouluelämää

Kun välimatka kotiin kasvaa, pienet suomalaisuuteen liittyvät asiat alkavat tuntua merkityksellisiltä. Rakastan kirjallisuutta, ja erityisesti suomalaista kirjallisuutta, joten Suomi-koulun piristyksiä ovat yhteiset lukuhetket. Olemme jo käyneet porukalla läpi Seitsemän veljestä, ja nyt vuorossa on Kalevala. Näitä käsitellessä apuna on Mauri Kunnaksen koirakirjallisuus. Välillä tosin täytyy etenkin Kalevalan kohdalla tarkistaa, miten tarina oikeasti menikään. Heti Koirien Kalevalan alkulehdillä on kuva, jossa innokkaasti naimisiin pyrkivä Aino tavoittelee vastahakoista, alastonta Väinämöistä vedestä. Totesimme oppilaiden kanssa, että ei se ihan näin tainnut mennä. Pienet taiteilijan vapaudet eivät meitä haittaa, vaan otamme aina tarpeen tullen alkuperäisen Kalevalan käteen tarkistaaksemme yksityiskohtia.

Muukin kirjallisuus on ollut jokapäiväisessä opiskelussa hyvin edustettuna. Suomi-koulun nuorimmaisen kanssa on luettu omasta lapsuudestani tuttuja Miinoja ja Manuja, joita täältä löytyy hyvä kokoelma. Yhdessä kirjassa Miina ja Manu vierailevat täällä Victoriajärven maisemissa safarilla. Isompien kanssa olemme lukeneet läpi Elina Karjalaisen Uppo-Nallen, joka on yksi omista lempikirjoistani. Luen lastenkirjallisuutta mielelläni myös työni ulkopuolella. Alla muutama suosikkirunoni Uppo-Nallen tuotannosta:

Sukellusveneet halitulijalla

uivat syvässä merien alla.

Niitä ei näe edes liitävä lokki,

niissä on kapteeni, puosu ja kokki,

miettivät upotusasioita.

Minäpä en tahdo miettiä noita.

-------------------------------------------

Tänä päivänä tassuista laulun teen,

se liittyvi kuonoon kultaiseen.

Tämä kaikki aaltojen avulla ui

ja rannalla seisoja ihastui,

sillä tapahtuu kovin harvoin että

tulee armas ystävä pitkin vettä.

-------------------------------------------

Intän, intän ja jupitan,

väitän vastaan ja pukitan,

rähjään, räyhään ja riitelen,

vietän aikaani intellen.

-------------------------------------------

Vaikka ollaan näin kaukana Suomesta, suomenkielistä kirjallisuutta on käsien ulottuvilla ilahduttavan paljon. Vieraillessamme viime viikolla Nyakatossa pääsimme tutustumaan Lähetysseuran suomalaiseen kirjastokonttiin. Kontissa oli monta hyllymetriä kirjoja, jota tietysti tutkimme intoa täynnä. Lainasin itsellenikin monta kirjaa, sillä kotoa mukaan ottamani pokkarit olen lukenut jo aikaa sitten.

Yritämme tarjoilla lapsille kansalliskulttuuria myös musiikin muodossa. Välillä otamme siis kitaran käteen ja laulamme. Seitsemän veljeksen yhteydessä opettelimme Seitsemän miehen voiman ja Timon laulun oravasta. Tuntuu hassulta veisata täällä päiväntasaajalla perisuomalaisesta oravasta kiikkumassa kuusessa Metsolan kanteleen soidessa. Edellä mainittujen lisäksi on laulettu muitakin suomalaisia kansanlauluja ja lastenlauluja. Välillä kaipaan kotona odottavaa pianoani, koska täältä ei sellaista löydy. En ole varma, onko koko paikkakunnalla yhtäkään pianoa. Kaikeksi onneksi meillä on kuitenkin käytössämme kitara, joten Tuomas hoitaa säestämisen kätevästi sillä.

Maisteri luennoi, aiheena Suomen maisema-alueet