Jännittävä laivamatka ja muita tarinoita Bukobasta

Kotiuduin tänä aamuna erittäin mielenkiintoiselta Bukoban-reissulta. Lähdimme torstai-iltana kahdestaan ohjaajani Pian kanssa kirkon naistenpäivän tapahtumaan ja viivyimme matkalla viisi yötä. Matka taittui yölaivan kyydissä halki Victoriajärven aaltojen, eikä jännitystä puuttunut. Koska olen mammantyttö pahinta laatua, jännitin laivamatkaa hiukan jo etukäteen. Jännitystä ei lieventänyt tieto siitä, että tätä reittiä liikennöivän laivan sisaralus on tiettävästi uponnut samalla matkalla joitakin vuosia sitten. Pia valmisteli  minua jo etukäteen M/S Victorian Titanic-tunnelmaan kertomalla, että laivalle myydään ensimmäisen, toisen ja kolmannen luokan lippuja. Ensimmäisen luokan lippu oikeuttaa kahden hengen hytin makuupaikkaan ylimmällä kannella, toisen luokan lippu kuuden hengen hytin makuupaikkaan vähän alempana ja kolmannen luokan lippu istumapaikkaan kaikkein alimpana. Kolmannessa luokassa ei välttämättä uni tule kovin helposti silmään koko yönä, sillä samassa tilassa on hirveä määrä ihmisiä. Hyvällä tuurilla vierustoveriksi voi sattua vaikka omistajansa mukana matkustava kana tai joku muu eläinkunnan edustaja. Mennessä meillä oli ensimmäisen luokan liput, joten matka sujui erittäin rauhallisissa merkeissä ja nukkuminenkin onnistui mainiosti, vaikka rehellisyyden nimissä ykkösluokan hyttikin oli melko kaukana Silja Linesta tai Viikkarista.

 

M/S Victoria valmiina lähtöön

Kun laiva saapui aamulla satamaan, katselimme vaikuttuneina maisemia. Bukoba on yleisilmeeltään melko erilainen kuin Mwanza. Mwanza on perusväriltään enimmäkseen ruskea, Bukoba taas hyvin vihreä. Bukoba on tunnettu muun muassa banaani- ja teeviljelmistään, ja banaanipuita näkyykin runsaasti teiden varsilla. Ensimmäinen päivä meni majoittuessa ja ympäristöön tutustuessa. Koska me ja kaksi muuta mwanzalaista naista olimme paikallisen seurakunnan vieraina tapahtumassa, saimme nauttia heidän vieraanvaraisuudestaan koko reissun ajan. Majoituimme seurakunnan naistenkeskuksessa ylhäällä kukkulalla, lyhyen matkan päässä keskustasta. Maisemat olivat erittäin hienot, kuten kuvista näkyy. Ehdimme heti ensimmäisenä päivänä tutustumaan keskustan kauppoihinkin. Vaikka Bukoba on väkiluvultaan paljon Mwanzaa pienempi paikka, on keskustassa paljon nähtävää ja shoppailtavaa. Bukoba on käsityökaupunki, joten hamstrasin vähän paikallisten tekemiä käsitöitä tuliaisiksi Suomeenkin. Joitakin reissun ostoksia näkyy alla olevissa kuvissa. Hinnat olivat varsin kohtuullisia, kunnon pukukankaat maksoivat noin 5-10e/kpl ja esimerkiksi pashmina-huivi 6e. Palattuamme ostosreissulta päädyimme vielä sattumalta todistamaan bukobalaisen kuoron kenraaliharjoituksia seuraavan päivän kuorokilpailua varten. Fiilistelin tietysti ihan innoissani mukana.

Bukoban maisemia

Majoituspaikkamme

Majoituspaikkamme hieno, erittäin hyväkuntoinen kirkko

Kirkon kolehtikuoret (jokainen seurakuntalainen laittaa kuoreen haluamansa määrän tukea seurakunnalle)

Shoppailun satoa: vaatekankaat

Laukku ja pashmina-huivi

Lauantai ja sunnuntai täyttyivät tapahtuman virallisesta ohjelmasta. Lauantaina oli iso naistenpäivän tapahtuma, jossa tärkeät vierailijat ja hiippakunnan omat toimihenkilöt pitivät juhlapuheita. Tapahtuman teemana oli muistuttaa naisia vaarallisista asioista, jotka vievät helposti mukanaan ja aiheuttavat pahaa. Näitä asioita olivat muun muassa paljastava pukeutuminen, päihteidenkäyttö, löyhä moraali sukupuoliasioissa sekä varomattomuus sosiaalisessa mediassa. Juhlayleisönä oli suuri joukko naisia ja jonkin verran miehiäkin. Erityisen mukavaa oli se, että hiippakunnassa tärkeissä tehtävissä työskentelevät miehet kunnioittivat naisten tapahtumaa läsnäolollaan ja pitivät omalla vuorollaan puheita. Välissä kävimme nauttimassa juhlaruoan seurakunnan koulutuskeskuksella. Ruoka oli samaa kuin kaikissa tansanialaisissa juhlissa: pilauta (riisiä maustesekoituksella), kanaa, kalaa, lihaa ja paikallista ruokabanaania. Keittobanaani voidaan nauttia paloina tai muusina, ja sen maku muistuttaa hyvin pitkälti keitettyä perunaa. Juhlajuomana oli tietenkin limpparia.

Juhlan ohjelma

Kuorolaisia

Bukoban piispa tervehtii pieniä juhlijoita

Lapsikuorolaiset juhlaruoalla

Ruokailun jälkeen juhlallisuudet jatkuivat kuorokilpailun merkeissä. Mukana kilpailemassa oli yhdeksän kuoroa lähialueilta sekä bonuksena lapsikuoron esiintyminen sillä välin, kun tuomaristo vetäytyi miettimään voittajakuoroa. Bukobassa kuulee vielä perinteistä moniäänistä kuoromusiikkia, jota säestetään rytmisoittimilla. Harmillista on se, että kaikkialla Tansaniassa näin ei ole, koska sähkösoittimet ovat syrjäyttäneet perinteisen afrikkalaisen musiikin, ja laulutaito on siitä syystä huonontunut. Kuorojen esiintymiset olivat yksi koko reissun kohokohdista. Kun afrikkalainen musisoi, hän tekee sen täysillä ja nauttii siitä. Ehkä juuri siksi erityisesti lasten esiintymistä oli niin mukavaa seurata. Jopa pienimmät, noin 5-vuotiaat, pysyivät hienosti mukana. Heillä on rytmi veressä. 

Kuorolaisia

Voittajakuoro

Sunnuntaina oli vuorossa jumalanpalvelus, johon siirryimme vähän kauemmas keskustasta. Jumalanpalvelus oli minulle ensimmäinen laatuaan täällä Tansaniassa, joten ihmeteltävää riitti. Aika pitkälti meininki oli samanlaista kuin Tuomaksen eilen kuvailemassa jumalanpalveluksessa, joten en kerro siitä nyt sen enempää. Jumalanpalveluksen jälkeen siirryimme ruokailun kautta takaisin majoituspaikkaan ja otimme lopun päivää rennosti. Maanantaina vierailimme vielä hiippakunnan toimistolla, ihastelimme tiloja ja tervehdimme työntekijöitä. Iltaa kohden aloimme valmistautua laivan lähtöön.

Kotiin mennessä matkustimme kakkosluokassa, ja se olikin edellistä laivamatkaa kiintoisampi kokemus. Parin neliön kopista löytyi kuusi sänkyä. Satuimme paikalle ensimmäisinä, joten valitsimme yläsängyt. Ennen laivan lähtöä paikalle ilmaantui vielä neljä muuta aikuista ja pieni lapsi, joka oli isoäitinsä mukana. Herätimme ilmiselvää kiinnostusta kanssamatkustajissa, sillä he päivittelivät ääneen, kuinka samaan hyttiin sattuikin valkoihoisia (wazungu). Lämpötila kohosi hytissä melko koviin lukemiin ja käytävällä oli meteliä koko yön, mutta siitä huolimatta matka taittui mukavasti ja nukkuminenkin onnistui. Kotiväki kuuli laivan tuuttaukset Mwanzassa aamulla seitsemän aikoihin, ja päätteli siitä, että olemme päässeet perille. Reissu oli kaiken kaikkiaan täynnä hienoja ja mielenkiintoisia yksityiskohtia, joita en olisi päässyt näkemään täällä Mwanzassa. Tansania on hyvin monimuotoinen maa, ja parhaiten siihen tutustuu käymällä monissa eri paikoissa.

Marabu-haikarat rannassa

Liskokaveri hiippakunnan pihassa

Pari banskua lähdössä samalla kyydillä meidän kanssa Mwanzaan

Lopuksi kerron vielä kuulumisia täältä Mwanzasta. Maanantaina rauhallisissa merkeissä alkanut poliittinen mielenosoitus oli muuttunut mellakoinniksi kaupungintalolla, lähellä meidän asuinaluetta. Poliisi tuli paikalle hajottamaan väkijoukkoa kyynelkaasulla, ja koko tämä alue suljettiin. Tuomas ja lapset olivat iltapäivällä onneksi normaalisti pitämässä Suomi-koulua, joten he jäivät sitten vain porttien sisäpuolelle odottelemaan rauhassa tilanteen tasaantumista. Poliisi sai mellakan rauhoittumaan melko nopeasti, ja Tuomas pääsi jo illalla siirtymään kotiin. Kaupungille ei silti voinut enää samana iltana lähteä, joten ruokakaupassa käyminen jäi tälle päivälle. Itse olin eilen vielä Bukobassa, enkä siitä syystä päässyt seuraamaan tilannetta kuin tv-uutisista. Tansania on kaiken kaikkiaan edelleen rauhallinen Afrikan maa, mutta poliittiset ja uskonnolliset yhteenotot ovat lisääntyneet täällä Mwanzassa ja muutamissa muissakin kaupungeissa viime vuosina. Kun tarkkailee ympäristöään ja noudattaa riittävää varovaisuutta, ei tarvitse pelätä. Väkijoukkojen kokoontumisia kannattaa välttää, koska rauhassa alkanut tapahtuma voi huonolla tuurilla kääntyä levottomaksi.