Mzungu shoppailee

Shoppaileminen ei ole täällä mikään aivan helppo juttu. Osittain se johtuu siitä, että ihmisvilinää riittää ja liikenteessä pitää olla koko ajan silmät auki. Pientä lisämaustetta tuo myös se, että omaa laukkua täytyy pitää tarkoin silmällä kaiken aikaa. Lisäksi tarjonta on aika erilaista kuin koti-Suomessa, joten kaupassa menee helposti sormi suuhun, kun ei löydykään samoja peruselintarvikkeita. Tuomas on ylittänyt itsensä kehittämällä täysin uusia ruokalajeja ennennäkemättömistä aineksista.

Vihannekset kannattaa täällä hakea torilta, jos haluaa nauttia kaikkein edullisimmista hinnoista. Me emme ole vielä uskaltautuneet torille, sillä olemme kuulleet, että se ei ole kaikkein stressittömin kokemus, ja vaatii harjaantunutta silmää. Laukkua sinne ei ole järkevää ottaa ollenkaan mukaan. Olemme siis tyytyneet toistaiseksi ostamaan vihannekset ja hedelmät vastaantulevilta myyjiltä tai kadunvarresta. Hedelmät ja vihannekset ovat erittäin hyvänmakuisia, sillä ne ovat saaneet kypsyä rauhassa auringossa. Mangot, papaijat ja monet muut meidän näkökulmastamme eksoottiset hedelmät ovat täällä helposti saatavissa olevaa arkiruokaa. Täällä on tullut todettua, että monet hedelmät ovat Suomessa liian raakoja, jolloin niiden maku ei pääse täysin oikeuksiinsa. Täällä hedelmät täytyy kuitenkin puhdistaa ennen syömistä liottamalla niitä etikkavedessä. Tämä tehdään siksi, että hedelmät ovat kiertäneet kädestä käteen, eikä hygieniataso ole paras mahdollinen.

Kurkut ja mangot likoamassa

Viinietikka (Leijonakuningas-faneille tiedoksi, että simba todellakin tarkoittaa leijonaa)

Riisin, sokerin ja joidenkin muidenkin ruoka-aineiden kanssa täytyy noudattaa varovaisuutta, koska pussissa voi hyvinkin olla niiden lisäksi myös pieniä kiviä. Roskat täytyy siis nyppiä pois ennen ruoanvalmistusta. Perunaa ja porkkanaa täällä myydään aivan samaan tapaan kuin Suomessakin, joten lempiherkkuni perunalastujen saanti on taattu. Jee! Olemme myös päässeet maistamaan kassavasta tehtyjä lastuja, hyviä olivat nekin.

Paikallinen hintataso on mielenkiintoinen juttu. Periaatteessa täällä juuri hedelmät ja vihannekset ovat Suomeen verrattuna edullisia, etenkin torilta ostettuina. Sen sijaan esimerkiksi meillä Suomessa opiskelijaruokana pidetty pasta on täkäläisittäin eliittiruokaa. Makaroni voi maksaa jopa viisi euroa pussilta. Samoin kaikki muukin tuontitavara on erittäin hinnoissaan. Kaupungissa on monta pientä ruokakauppaa, joista saa sekä paikallista että tuontitavaraa. U-turn eli tuttavallisemmin Juukkari on näistä suurin ja ”länsimaisin”. Sieltä löytyy tuontitavaraa joka lähtöön, mutta se näkyy myös hinnoissa, joten paikalliset eivät suosi kyseistä kauppaa. Kaipasin tässä eräänä päivänä talouspaperia, jota meillä on Suomessa aina kotona, mutta epäilin, ettei sitä ehkä edes löydy täältä. Riemastus oli suuri, kun bongasin sitä kahden rullan pakkauksissa Juukkarin hyllyltä. Hämmennys oli vähintään yhtä suuri, kun huomasimme katsoa kotona hintalappua: 10 000 shillinkiä. Maksoimme siis kahdesta rullasta yhteensä viisi euroa. Näin mzungu shoppailee! Johtopäätöksenä todettakoon, että talouspaperi on täällä ylellisyystuote. Tilanteen koomisuutta lisää se, että paikallisen valuutan suurin raha on 10 000 shillingin seteli.

No mutta, ”alioko ulimwenguni hajaisha kuumbwa” – oppia ikä kaikki!

Hedelmämyyjä

Muita maisemia työmatkan varrelta