Ammatin lisäksi puhuttelunimi voi
muodostua perhesuhteiden perusteella. Nainen, jolla on lapsia, on
automaattisesti mama. Maman jälkeen lisätään usein vielä lapsen nimi,
esimerkiksi Mama Neema on Neema-nimisen tytön äiti. Äitiä puhutellaan sen
lapsen mukaan, joka tunnetaan, tai yleisesti vanhimman lapsen mukaan. Jos
perheeseen syntyy poika, saattaa pojan nimi vakiintua äidin kutsumanimeksi,
vaikka vanhin lapsi olisi tyttö. Samaa puhuttelukäytäntöä voidaan soveltaa isän
suhteen, esim. Baba Neema. Mama on eräänlainen arvonimi, joten lapsen saatuaan
nainen on tietyllä tavalla vakiinnuttanut paikkansa yhteisössä. Kun nainen saa
lapsen, käy monesti niin, että häntä aletaan kutsua lapsen nimellä, eivätkä
ihmiset edes muista hänen omaa nimeään. Jotta asia olisi mahdollisimman sekava,
kutsutaan joitakin ihmisiä kuitenkin lapsista huolimatta heidän omilla
nimillään lisäten etunimen tai sukunimen eteen ”mama”. Vanhempia, lapsettomia
naisia voidaan myös kutsua kunnioittavasti mama-nimellä. Jossakin tilanteessa
naisen nimitys voi tulla myös aviomiehen ammatin mukaan. Tällä logiikalla itse
olisin mama mwalimu, opettajan rouva. Useimmiten naiselle siis vakiintuu
jonkinlainen mama-alkuinen kutsumanimi, joka voi myös vaihdella tilanteen ja
asiayhteyden mukaan.
Kun puhutellaan tuntematonta naista,
hänestä käytetään nimitystä mama (äiti), jos hän on itseä vanhempi, ja dada
(sisko), jos hän on itseä nuorempi. Jos hän lähestyy jo isoäiti-ikää, häntä
voidaan puhutella kunnioittavasti bibiksi. Minuakin nimitetään toisinaan
mamaksi, vaikkakin ikäni vuoksi olen useimmille dada. Maman voidaan siis
ajatella olevan myös rouvaan rinnastettava yleisnimitys. Ollessamme Dar es
salaamissa ostoksilla minua kutsuttiin madameksi. Tuomasta taas tuntemattomat
ihmiset esimerkiksi torilla kutsuvat misteriksi, nimittipä joku torimyyjä häntä
kerran johtajaksikin. Aika usein ihmiset myös toteavat toisilleen, että tuolla
menee mzungu (tai wazungu, jos meitä on useampia liikkeellä).
Mzee (vanhus) on kunnioittava nimitys
hiukan vanhemmalle henkilölle. Toisin kuin Suomessa, täällä kukaan ei pahastu,
jos nimitetään vanhukseksi. Swahilikulttuurissa ollaan ylpeitä, kun ikää alkaa
karttua. Mitä enemmän ihmisellä on kokoa ja ikää, sitä enemmän hän saa
kunnioitusta. Täällä siis länsimaisen kulttuurin ihanteet, nuoruus ja laihuus,
eivät ole mitään tavoittelemisen arvoista. Kun tavataan itseä vanhempi ihminen,
häntä tervehditään sanomalla ”shikamoo”. Tähän tervehdykseen vastataan
”marahaba”. Yleensä olen itse se, joka saa sanoa ”shikamoo”, mutta ovatpa
paikalliset lapsetkin tervehtineet minua käyttäen sitä sanaa.
Yksi lähettitalojen vartijoista
tervehtii aina meidät nähdessään Tuomasta iloisesti huutelemalla ”Tomasi!”
Alkuun olin vähän ihmeissäni, että minkä takia Tuomas otetaan niin iloisesti
vastaan omalla nimellä kutsuen, mutta minua ei noteerata kuin kättelemällä ja
toivottamalla hyvää huomenta, mikä sekin on toki suomalaisittain ajateltuna
erittäin lämmin vastaanotto. Selitys tähän löytyy tietysti patriarkaalisesta
kulttuurista, jossa mies on automaattisesti perheen pää. Lisäksi paikalliset
valistivat minua, että täällä ei ole tapana huudella toisen miehen vaimon nimeä
sillä tavalla, koska sitä voitaisiin pitää sopimattomana käytöksenä. Jos
jompikumpi meistä lähtee yksin toimittamaan jotakin asiaa, ihmettelevät vartijat
automaattisesti, mihin toinen osapuoli on jäänyt.
Loppuun laitan vielä muutamia kuvia
viime aikojen kenkäshoppailuista:
![]() |
| Nämä löytyivät mwanzalaisesta kenkäkaupasta. |
![]() | |
| Tuomas osti kadunvarresta varsinaiset ekokengät: pohja on tehty autonrenkaasta ja etuosa vanhasta vyöstä. |
.jpg)
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti