Ei nimi miestä pahenna

Tansanialaisessa kulttuurissa riittää monenlaista mietiskeltävää. Viime aikoina olen kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, miten ihmisiä puhutellaan täällä. Täällä on tärkeää, että ihmisellä on nimen lisäksi jokin titteli. Titteli voi olla ammatti, mutta saman asian ajaa sekin, että on jonkun puoliso, äiti tai isä. Meitä on neuvottu esittelemään itsemme kaikissa tilanteissa opettajina (mwalimu / walimu), koska sillä tavalla ihmiset tietävät, miksi olemme täällä ja mitä teemme. Ammatti tuo arvostusta yhteisössä.

Ammatin lisäksi puhuttelunimi voi muodostua perhesuhteiden perusteella. Nainen, jolla on lapsia, on automaattisesti mama. Maman jälkeen lisätään usein vielä lapsen nimi, esimerkiksi Mama Neema on Neema-nimisen tytön äiti. Äitiä puhutellaan sen lapsen mukaan, joka tunnetaan, tai yleisesti vanhimman lapsen mukaan. Jos perheeseen syntyy poika, saattaa pojan nimi vakiintua äidin kutsumanimeksi, vaikka vanhin lapsi olisi tyttö. Samaa puhuttelukäytäntöä voidaan soveltaa isän suhteen, esim. Baba Neema. Mama on eräänlainen arvonimi, joten lapsen saatuaan nainen on tietyllä tavalla vakiinnuttanut paikkansa yhteisössä. Kun nainen saa lapsen, käy monesti niin, että häntä aletaan kutsua lapsen nimellä, eivätkä ihmiset edes muista hänen omaa nimeään. Jotta asia olisi mahdollisimman sekava, kutsutaan joitakin ihmisiä kuitenkin lapsista huolimatta heidän omilla nimillään lisäten etunimen tai sukunimen eteen ”mama”. Vanhempia, lapsettomia naisia voidaan myös kutsua kunnioittavasti mama-nimellä. Jossakin tilanteessa naisen nimitys voi tulla myös aviomiehen ammatin mukaan. Tällä logiikalla itse olisin mama mwalimu, opettajan rouva. Useimmiten naiselle siis vakiintuu jonkinlainen mama-alkuinen kutsumanimi, joka voi myös vaihdella tilanteen ja asiayhteyden mukaan.

Kun puhutellaan tuntematonta naista, hänestä käytetään nimitystä mama (äiti), jos hän on itseä vanhempi, ja dada (sisko), jos hän on itseä nuorempi. Jos hän lähestyy jo isoäiti-ikää, häntä voidaan puhutella kunnioittavasti bibiksi. Minuakin nimitetään toisinaan mamaksi, vaikkakin ikäni vuoksi olen useimmille dada. Maman voidaan siis ajatella olevan myös rouvaan rinnastettava yleisnimitys. Ollessamme Dar es salaamissa ostoksilla minua kutsuttiin madameksi. Tuomasta taas tuntemattomat ihmiset esimerkiksi torilla kutsuvat misteriksi, nimittipä joku torimyyjä häntä kerran johtajaksikin. Aika usein ihmiset myös toteavat toisilleen, että tuolla menee mzungu (tai wazungu, jos meitä on useampia liikkeellä).

Mzee (vanhus) on kunnioittava nimitys hiukan vanhemmalle henkilölle. Toisin kuin Suomessa, täällä kukaan ei pahastu, jos nimitetään vanhukseksi. Swahilikulttuurissa ollaan ylpeitä, kun ikää alkaa karttua. Mitä enemmän ihmisellä on kokoa ja ikää, sitä enemmän hän saa kunnioitusta. Täällä siis länsimaisen kulttuurin ihanteet, nuoruus ja laihuus, eivät ole mitään tavoittelemisen arvoista. Kun tavataan itseä vanhempi ihminen, häntä tervehditään sanomalla ”shikamoo”. Tähän tervehdykseen vastataan ”marahaba”. Yleensä olen itse se, joka saa sanoa ”shikamoo”, mutta ovatpa paikalliset lapsetkin tervehtineet minua käyttäen sitä sanaa.

Yksi lähettitalojen vartijoista tervehtii aina meidät nähdessään Tuomasta iloisesti huutelemalla ”Tomasi!” Alkuun olin vähän ihmeissäni, että minkä takia Tuomas otetaan niin iloisesti vastaan omalla nimellä kutsuen, mutta minua ei noteerata kuin kättelemällä ja toivottamalla hyvää huomenta, mikä sekin on toki suomalaisittain ajateltuna erittäin lämmin vastaanotto. Selitys tähän löytyy tietysti patriarkaalisesta kulttuurista, jossa mies on automaattisesti perheen pää. Lisäksi paikalliset valistivat minua, että täällä ei ole tapana huudella toisen miehen vaimon nimeä sillä tavalla, koska sitä voitaisiin pitää sopimattomana käytöksenä. Jos jompikumpi meistä lähtee yksin toimittamaan jotakin asiaa, ihmettelevät vartijat automaattisesti, mihin toinen osapuoli on jäänyt.

Loppuun laitan vielä muutamia kuvia viime aikojen kenkäshoppailuista:

Nämä löytyivät mwanzalaisesta kenkäkaupasta.

Tuomas osti kadunvarresta varsinaiset ekokengät: pohja on tehty autonrenkaasta ja etuosa vanhasta vyöstä.