Makumatka päiväntasaajalle

Olemme jo ehtineet täällä ollessamme päästä paikallisten ruokien makuun. Tansanialaisen juhlan tunnistaa siitä, että tarjolla on limua ja lihaa. Lihaa ei siis useinkaan syödä arkiruokana, vaan ruokavalio on hyvin kasvispainotteinen. Tämä johtuu siitä, että erityisesti hyvälaatuinen liha on kallista verrattuna kasviksiin. Hyvin perinteinen arkiruoka on ugali eli maissipuuro, jota syödään esimerkiksi papukastikkeen kanssa. Ugali valmistetaan niin kovaksi, että sitä voi dipata sormin kastikkeeseen. Tansaniassa syödään muutenkin useimmiten käsin, ruokailuvälineitä ei tunneta monessakaan paikassa. Ugali itsessään ei maistu mitenkään voimakkaalle, mutta se saa pontta hyvästä kastikkeesta. Ruoan lisukkeena tarjotaan usein chapatia, leipää, jonka intialaiset toivat Tansaniaan 1800-luvulla. Chapatin avulla viimeiset kastikkeet saa kätevästi pyyhkäistyä lautaselta suuhun.

Lihakauppojen valikoimat ovat yleisesti ottaen hyvät, mutta vaikka paketissa lukisi 100% naudanlihaa, se ei tarkoita, etteikö mukaan olisi voitu jauhaa jotakin muutakin lajia. Siihen nähden meidän eurooppalaisten hevosenlihakatastrofit ovat lopulta aika pientä. Kanaa myydään paljon niin ravintoloissa kuin katukeittiöissäkin, ja täkäläinen kana onkin monen paikallisen länsimaalaisen ruokasuosikki. Kalaa löytyy myös, ollaanhan Victoriajärven rannalla. Kalalajeista mainittakoon Niilin ahven ja tilapia. Niilin ahven on surullisen kuuluisa 50 vuoden takaisesta kokeilusta, jolloin se istutettiin Victoriajärveen. Muuten hieno idea, mutta suurimmillaan parisataakiloiseksi kasvava petokala tuhosi 400 kalalajia ja valtasi koko järven. Tämän seurauksena järvelle aiheutui monia ekologisia ongelmia. Esimerkiksi levät ovat karanneet käsistä, kun ahven pisteli puhdistajakalat poskeensa.

Chipsi mayai

Olemme löytäneet myös paikallisen pikaruoan. Täällä lapset eivät pyydä päästä Mäkkäriin, vaan he haluavat hakea katukeittiöstä chipsi mayain! Useiden nuorten ja vähän vanhempienkin suosittelijoiden rohkaisemina mekin uskaltauduimme kokeilemaan tätä tansanialaisen katukeittiön erikoisuutta. Tykkäsimme! Chipsi mayai on munakas, jossa on mukana ranskanperunoita. Suomalaisittain tämä yhdistelmä kuulostaa ja näyttää ehkä vähintäänkin mielenkiintoiselta, mutta käytännössä se kuitenkin toimi. Lähin katukeittiö on pienen kävelymatkan päässä majoituspaikastamme, joten kävimme hakemassa sieltä iltapalaa. Vähäisten kieliongelmien jälkeen saimme munakkaat mukaan. Hintaa niille tuli noin 75 senttiä kappaleelta, joten kalliiksikaan ei voi moittia. Hyvää, helppoa, edullista ja täyttävää. Vuoden mättöruoka on valittu!

Täällä ravintoloita on paljon, kaikkea löytyy edellä mainituista katukeittiöstä aina hienojen hotellien ravintoloihin. Viime viikolla kävimme syömässä Malaika Beach Resortilla, joka on tasokas hotelli aivan järven rannassa. Paikalla oli suuri määrä ihmisiä, koska muslimit juhlivat juuri samana päivänä koko kuukauden kestäneen ramadan-paaston päättymistä. Mekin söimme juhlaruokaa eli lihaa ja jälkiruoaksi suklaakakkua. Malaikan kakkupalat ovat lähestulkoon ihmisen pään kokoisia, joten maha täyttyi alta aikayksikön. Illallisen hinnaksi tuli noin 10 euroa hengeltä.

Malaika Beach Resort

Malaikan sisältä

Victoriajärvi vähän ennen auringonlaskua

Huomenna lähden meidän ohjaajan kanssa useamman päivän reissulle Bukobaan, Victoriajärven länsirannikolle. Matkustamme yön yli laivalla ja olemme perjantaiaamuna perillä. Tuomas jää tänne Mwanzaan pyörittämään Suomi-koulua siksi aikaa. Kun palaan tiistaina, voin kertoa kuulumisia naisten rukouspäiviltä!

Ps. Jos haluatte iltalukemisena kuulla enemmän elämästä näissä maisemissa, suosittelen tutustumaan ohjaajiemme kirjoittamaan kirjaan. Teos avaa mielenkiintoisia näkökulmia lähetystyöhön ja tansanialaiseen elämänmenoon. Pia ja Mikko Pyhtilä: Chapu chapu – Kotona maailmalla.