Selvisin!

Päiväkävely Mwanzan keskustassa on kaikkea muuta kuin rentouttavaa iltapäiväliikuntaa. Jalkakäytävät eivät ole kovinkaan leveitä, ja mikäli mainoskyltti on päätetty asettaa tien varteen, se voi aivan hyvin olla keskellä jalkakäytävää. Kaupungissa, jossa on kolme pääväylää ja yhdet liikennevalot, satatuhatta kanssakävelijää sekä lukematon määrä autoja, ei tunne oloaan ainakaan yksinäiseksi. Näin suomalaisen näkökulmasta vääränpuoleinen liikenne ei myöskään helpota liikkumista. Keskustassa pulssin saa hyvinkin korkealle ottamatta yhtään askelta, sillä liikenteen seuraaminen vaatii kaikkia aisteja.

Väistämisvelvollisuus tarkoittaa Tansaniassa sitä, että sinun velvollisuutesi on väistää, jos et halua jäädä alle. Yllättävää kuitenkin on se, että paikalliset ihmiset vaikuttavat myös liikenteessä pääsääntöisesti varsin hyväntuulisilta ja tervehtivät kanssaliikkujia usein hyvin ystävällisesti. Myös kohteliaita autoilijoita on liikenteessä, ja tietä saattaa hyvinkin saada, vaikka ei olisi edes oma vuoro. Omasta näkökulmastani suurin osa mwanzalaisista tienkäyttäjistä on kuitenkin hullunrohkeita hurjapäitä, jotka mahtuvat mielestään puikahtamaan välistä kuin välistä.

Kaikkein hurjapäisimpiä liikkujia ovat  usein ilman kypärää liikkuvat paikalliset motoristit, jotka pääsääntöisesti kaikki ovat moottoripyörätakseja, piki pikejä. Paikallinen väestö liikkuu näiden piki pikien takaritseillä päivittäiset kaupunkikäyntinsä, onhan kyseessä halvin ja uskoakseni myös nopein tapa päästä paikasta toiseen. Tansanialainen erikoisuus, pikkubussit eli dala dalat, ovat liikenteen toisiksi hurjin ryhmä. Dala dalaa katsoessa ihmetyttää, kuinka monta ihmistä on ylipäätään mahdollista pakata yhden Hiacen kyytiin. Nämä täyteen ahdetut pikkubussit tulevat usein kanssasi rinnakkain samalle kaistalle, mutta jättytyvät hetken kuluttua jättämään matkustajan kyydistä. Ei ole myöskään tavatonta, että kyseiset kulkuvälineet pysähtyvät tukkien liikenteen muilta tienkäyttäjiltä kysyäkseen jalankulkijalta, tarvitseeko hän mahdollisesti kyytiä jonnekin.

Kyydin tarjoajia on kasapäin ja taksiyrittäjän työvälineeksi kelpaa kaikki polkupyörästä traktoriin. Jos kuitenkin haluaa liikkua jalan, on parempi pitää ilme määrätietoisena ja suunnata reippain askelin kohti määränpäätä, vaikka ei olisi edes itse ihan varma sen sijainnista.