Äidinkielen opiskelua kaukana kotoa

Harjoittelijoille ei pystytä aina lupaamaan suoraan omaa koulutustaan vastaavaa työtä kohdemaassa. Meidän kohdallamme oli kuitenkin jo kauan ennen lähtöä tiedossa se, että ehkä tärkein tehtävämme täällä on Suomi-koulun pitäminen suomalaisten lähettiperheiden lapsille. Etenkin suomen kielen opetusta on täällä vaikea järjestää, joten olemme täällä viettämämme kolme viikkoa opettaneet lähinnä äidinkielen sisältöjä intensiivisesti. Äidinkielen lisäksi olemme tutustuneet hieman Suomen maantietoon ja suomalaiseen musiikkiin. Kitarasäestyksellä on laulettu kaikenlaista aina Frontside olliesta Timon lauluun oravasta.

Oppilaamme käyvät täällä kansainvälistä, suomalaisittain melko vaativaa koulua. Nyt, kun he ovat lomalla kansainvälisestä koulusta, olemme käyttäneet päivät hyödyksi ja opiskelleet ahkerasti kuutena päivänä viikossa neljästä kuuteen tuntia joka päivä. Suomessa kuusipäiväinen työviikko pitkine päivineen tuntuisi koululaisen mielestä mahdottomalta ajatukselta. Täällä kuitenkin on totuttu siihen, että kahdeksalta alkaneet koulupäivät saattavat kestää viiteen asti iltapäivällä, eivätkä viikonloputkaan ole vapaita läksyistä. Tansaniassa koulu-ura alkaa varsin nuorena, sillä esikouluun mennään noin kaksivuotiaana. Suomalaista päivähoitojärjestelmää ei täällä tunneta, vaan esikoulu on keskimäärin luonteeltaan alusta asti hyvin koulumaista.

Ulkomailla asuvia suomalaislapsia palvelee etäkoulu Kulkuri, jonka kanssa mekin olemme tiiviisti asioineet. Etäkoulu lähettää oppilaille opiskelumateriaalit, joita sitten käydään läpi  itsenäisesti tai sopivan opettajan, esimerkiksi omien vanhempien, johdolla. Materiaalit on suunniteltu niin, että opetuksen järjestäminen ei vaadi opettajalta vuosien koulutusta, vaan kuka tahansa soveltuva henkilö pystyy niiden avulla opettamaan ydinasiat. Etätehtävät ja kokeet lähetetään Suomeen nimetylle opettajalle. Suomessa tehtävät tarkastetaan, minkä jälkeen ne lähetetään takaisin palautteen kera. Palaute antaa arvokasta tietoa siitä, missä lapsi on onnistunut ja mitä pitää vielä harjoitella. Toissa viikolla lähetimme etäkouluun paketin, joka sisälsi lähes puolen vuoden äidinkielen sisällöt kattavan määrän oppilaiden suorituksia. Tällä viikolla kuulimme, että paketti oli jo onnellisesti saapunut Suomeen, joskin läpimärkänä. Parin päivän kuivattelun jälkeen paperit olivat jälleen lukukelpoisia.

Uppis - iltapäivien lukuhetkien piristys

Olen huomannut, että täällä suomalaisten oppilaiden haasteena on vieraiden kielten suuri lukumäärä. Koulussa kielituntien ulkopuolella ainoa sallittu kieli on englanti. Paikalliset ihmiset puhuvat pääsääntöisesti swahilia tai omia heimokieliään. Kotona taas puhutaan suomen lisäksi varmasti sekä englantia että swahilia riippuen siitä kenen kanssa asioidaan. Lisäksi koulussa opiskellaan oppilaan valintojen mukaan vieraita kieliä. Ei siis ole ihme, että välillä kieli menee solmuun ja ajatus kulkee englanniksi. Äärimmäisen suurta iloa minulle opettajana tuottaa kuitenkin se, että lapset lukevat innokkaasti suomenkielistä kirjallisuutta. Tosiasiallisesti aktiivinen lukija menestyy usein passiivista lukijaa paremmin kaikilla äidinkielen osa-alueilla. Aktiivinen lukuharrastus näkyy erityisesti lapsen omien kirjoitelmien laadussa sekä luetun ymmärtämisessä. Isoinkaan taulutelevisio ei korvaa hyvää kirjaa, sanon minä!