Viktoriajärvi on päässyt saastumaan
pahasti viime vuosikymmeninä. Se kohtasi pahan ekokatastrofin, kun Etelä-Amerikasta
tuotu vesihyasintti peitti sen lähes kokonaan 1990-luvun alussa. 1990-luvun
puolivälissä aloitettiin ohjelma järven puhdistamiseksi ja nyt vesihyasintin
leviäminen on saatu kuriin. Järveä kuitenkin saastuttavat puhdistamattomina
sinne ajautuvat jätevedet.
Viktoriajärvi on paikalliselle
väestölle elinehto, sillä kymmenet miljoonat afrikkalaiset saavat siitä
juomavetensä. Kalastus on rannikoilla asuvien ihmisten perinteinen elinkeino, joten
pienten kalastajaveneiden voi nähdä aamuisin suuntaavan keulansa kohti järveä.
Kalastamaan on kuulemma mahdollista päästä, sillä veneitä saa vuokrattua
kipparin kanssa useastakin paikasta Mwanzassa. Voisi kuvitella, että kalatkin
ovat hivenen suomalaisia lajitovereitaan suurempia, onhan vesistökin
Päijännettä pari miljoonaa kuutiota suurempi. Paikalliset syövät täällä neulamuikkuun rinnastettavissa olevaa pikkukalaa,
jota saa kaikista marketeista valmiiksi paistettuna. Itse en ole vielä
rohjennut kokeilla kyseistä herkkua, mutta eiköhän senkin aika vielä tule.
Juomavesi tulee käsityksemme mukaan meidänkin taloon Viktoriajärvestä, ja vedenpuhdistustoimet kuuluvat arkirutiineihin. Meillä juomakäyttöön tuleva vesi lasketaan erillisen aktiivihiilisuodattamen kautta suureen kattilaan, jossa se kiehautetaan. Kun vesi on jäähtynyt yön yli, se kaadetaan vielä varmuuden vuoksi kalkkisuodattimeen. Kattilallinen vettä kulkee kalkkisuodattimen läpi vuorokauden aikana, minkä jälkeen sen voi pullottaa. Välillä tuntuu, että elämä täällä on yhtä vesipuollojen täyttämistä. Ainakin tähän asti olen vielä muistanut keittää veden joka ilta, mutta pelonsekaisin tuntein odotan sitä iltaa, kun se pääsee ensimmäisen kerran unohtumaan. Ämpärillisen puhdistus kestää kaikkine vaiheineen vähintään puolitoista vuorokautta, joten illalla unohtunut vedenkeitto johtaa väistämättä kauppareissuun.
Kiitos stooreista. Oli mukava lukea, miten siellä on alkanut elämä kulkea. Aikamoista säätämistä ainakin tuon veden suhteen. Mua pelottaisi ötökät, mutta pelkonsa kohtaamalla siitä pääsee. Näettekö/muistatteko muuten paljon unianne, kun on noin uusi elämäntilanne? Täällä pienet koululaiset tepsuttelevat huomenna kouluihinsa ja mie odottelen röhösateita, että sienet poksahtaisivat esiin :)
VastaaPoistaHeippa! Ötökät onkin aika jännä juttu, mutta tähän mennessä kohtaamiset niiden kanssa on sujuneet melko kivuttomasti. Tänäänkin törmäsin yhteen melko suureen hämähäkkiin, mutta emme olleet tietävinämme toisistamme, eikä kummempia sattunut. Yksi uni on jäänyt mieleen, näin sen pari päivää sitten, juuri ennen koulujen alkamista. Unessa olin pahasti myöhässä syksyn suunnitteluvesosta ja hermoilin, että miten pääsen paikalle. Suomessa odottavat velvollisuudet ovat siis ilmeisesti kirkkaana alitajunnassa, vaikka virkavapaalla ollaankin! :D Nyt kuitenkin keskitymme nauttimaan tästä kokemuksesta.
VastaaPoista