Perillä Mwanzassa

Täällä ollaan, Mwanzassa! Saavuimme aika tarkalleen kaksi vuorokautta sitten. Dar es salaam – Mwanza -lentomme lähti pari tuntia myöhässä, mutta muuten kaikki sujui hyvin. Viime päivinä olemme majoittuneet ja tutustuneet ympäristöömme paikallisten lähettien johdolla. Suomi-koulua aloittelemme pikkuhiljaa huomenna suunnittelun merkeissä, keskiviikkona pääsemme varmaankin jo tositoimiin. 

Asumme pienessä, erillisessä talossa yhden lähettiperheen pihapiirissä. Talosta löytyy vessa, sähkö ja juokseva vesi, joten täkäläisittäin olemme kaikkien mukavuuksien äärellä. Tilaakin on varsin riittävästi. Täällä eläessä partioleirin elementit ovat kuitenkin aina läsnä: veden ja sähkön jakelu voi loppua milloin tahansa, eikä etenkään netin toimimisesta ole mitään varmuutta. Lisäksi monenlaiset eläimet, kuten malariahyttyset ja erilaiset pienet liskot, ovat osa arkiympäristöä. Pihapiirissä meillä on kavereina useampi kukko, liuta koiria ja muutama kissa. Koirien tehtävä on vahtia ympäristöään ja varoittaa mahdollisista tunkeilijoista, joten niitä löytyy melkein joka talosta useita.

Olemme treenanneet swahilin kielen taitojamme ympäristön ihmisten kanssa. Osaamme jo lähestulkoon tervehtiä, kysellä kuulumiset, kiitellä, pahoitella, esittäytyä ja toivottaa näkemiin. Pelkästään tervehtiminen ja kuulumisten kyseleminen on joskus monimutkainen prosessi, koska tervehdyssanoihin vaikuttavat toisen osapuolen ikä ja asema sekä vuorokaudenaika. Joskus samalla kysellään koko perheen kuulumiset. Ihmiset ovat onneksi erittäin avuliaita ja opettavat meille mielellään omaa kieltään. He puhuvat jonkin verran myös englantia, mutta keskustelu aloitetaan yleensä swahiliksi. Suomessa opiskellut alkeet tulevat siis tarpeeseen! Mwanzaa kutsutaan usen Tansanian afrikkalaisimmaksi kaupungiksi, koska se ei kaukaisen sijaintinsa vuoksi ole vielä kovin länsimaalaistunut. Kuulumme täällä erittäin pieneen vähemmistöön, valkoihoisiin eli mzunguihin. Mzungu tarkoittaa eurooppalaista, mutta käytännössä sillä nimellä kutsutaan kaikkia muita kuin paikallisia ihmisiä. Kaupungilla kävellessä mzungut ovat harvinainen näky, joten herätämme jonkin verran huomiota.


Olemme tosiaan päässeet jo tutustumaan Mwanzan keskustaan ja kauppoihinkin. Meno kaupungilla on suhteellisen hurjaa: erilaiset ajoneuvot ja ihmiset liikkuvat sekaisin ja meteliä riittää. Liikenteessä kukaan ei pääsääntöisesti väistä ketään, joten itse täytyy huolehtia siitä, ettei jää alle. Kadulla myydään hedelmiä, vihanneksia, tavaraa, vaatteita, kenkiä ja kaikkea, mitä kuvitella saattaa. Monenlaista rahanpyytäjää on myös liikkeellä, joten omista tavaroista täytyy huolehtia tarkasti.

Kadun elämää

Katutaidetta, aiheena lasten oikeudet

Lasten oikeuksia

Hääkauppakin löytyi - harmi, että omat menivät jo!

Kasvispizzaa ulkona

Taustalla Mwanzan kukkulat

Tämän päivän askare on ollut saada paikalliset puhelinliittymät ja netti toimimaan. Useamman tunnin vaivannäön tuloksena onnistuimme tässä, mutta netti on melko hidas. Tilanne vaihtelee päivästä toiseen, joten välillä sähköpostin saa helposti luettua, joskus taas nettiin ei pääse lainkaan. Esimerkiksi kuvien lataamisen suhteen täytyy odottaa sopivaa hetkeä.